12. syyskuuta 2015

Sitä ja tätä

Kävinpä sitten päivittämässä puhelimen uudempaan versioon, iPhone 6:seen, joten nyt toimii ja saa kuviakin mukaan :)

Aloitetaanpa vaikka näillä hyvillä asioilla...


Jep, se oli taas yksi Jippikayjei edessä :)

Ja sitten tässä eräänä aamuna heräsin aivan mahtavaan uutiseen!



Minähän suunnittelin jo viime vuonna Vegasin reissua tälle syksylle, mutta kun se ei onnistunutkaan niin vähän kuin hautasin idean nähdä Britneyn Piece Of Me-show, sillä alkuperäisen sopimuksen mukaan esityksien piti päättyä tämän vuoden lopussa, mutta nyt kun Britney jatkaakin Vegasissa niin mä olen aivan haltioissani ja suunnittelemassa reissua ensi syksylle! :)

Takaisin maan pinnalle ja viime päiviin.



Ai, että mä kihersin tyytyväisyydestä kun salin fyssari totesi, että mun selkä on saanut leveyttä :)

Kävin tässä jälleen Easywayn kehonkoostumusmittauksessa, tarkoituksena saada tietää kuinka paljon mun jalat kärsi taannoisesta jalkaepisodista, josta kirjoitin täällä. Tulokset kertoivat juuri sitä mitä epäilinkin: olin menettänyt lihasmassaa. 400g vasemmasta jalasta ja 600g oikeasta, joka oli (ja on vähän vieläkin) se kipeä jalka. En sano etteikö tuo hieman harmittanut, mutta oli täysin odotettavissa, olenhan mä huomannut jalkojen "kutistumisen" jo omin silmin.

Minä siitä sitten motivoituneena kaivoin vanhan treenivihkon esiin siltä ajalta kun kuudessa kuukaudessa kerrytin +2,9kg lihasmassaa. Otin sen aikasista treeneistä vinkkejä ja päätin, että nyt aletaan sitten treenaamaan tosissaan seuraavaa mittausta varten, joka on edessä 1.12 ja kuinkas sitten kävikään... Voi hemmetin hemmetti, muhun iski flunssa!


Tässä on nyt tämä viikko sitten oltu sairaslomalla ja paluu salille vasta maanantaina.

1. syyskuuta 2015

Motivaatiokato

Tästä tulee nyt täysin kuvaton postaus, sillä läppäri ja iLuuri on tällä erää päättänyt lopettaa yhteistyön, enkä näin ollen saa siirrettyä kuvia puhelimesta koneelle.

Mitäpä mulle... Väriestejuoksun jälkeen minähän aloin kärsiä totaalisesta treenimotivaatiokadosta. Sinänsä mielenkiintoista, sillä tämän 3 vuoden aikana mitä olen salitreenaamista harrastanut en ole kertakaan potenut motivaatiokatoa näin suuressa mittakaavassa. Ei yksinkertaisesti vaan kiinnostanut.... mutta siltikin vähän kuin väkipakolla raahasin luuni salille toivoen, että jospa se innostus ja motivaatio taas palautuisi. Vaikka sainkin itseni salille niin eihän se reenaaminen ollut samanlaista kuin silloin kun siihen on halua ja poltetta. Voitte vaan kuvitella kuinka omatunto alkoi pikkuhiljaa soimaamaan ja minä suurin piirtein itkua tuhersin iltasin nukkumaan käydessä taas yhdestä "menetetystä" päivästä. Pari viikkoa siinä meni eikä minkäänlaista käsitystä mistä se mahtoi johtua ~ toiset sanovat, että vaihtelun puutteesta ja toiset taas levon tarpeesta.

Nyt alkaa se "pinspiraatio" taas pikkuhiljaa palautumaan, vihdoinkin eikä salillekaan tarvitse mennä enää niin itseään "pakottaen" ja itse se tekeminenkin alkaa taas tuntumaan mielekkäältä :) Niinhän sitä sanotaan, että alhaalta on suunta vain ylöspäin.

3. elokuuta 2015

Väriestejuoksu 2015

Taidettiin elää vielä huhtikuuta kun tästä alettiin salilla puhua, että olisi kiva kerätä porukka kasaan ja lähteä yhdessä Väriestejuoksuun. Saatiinkin mukava 10 henkilön jengi kasaan ja niin syntyi Team Tokia, joka lauantaina osallistui tuohon n. 5km pituiseen taipaleseen täynnä esteitä, väriä (ja vähän lisää väriä) ja naurua :)


Tekstiilikaksoset vielä puhtaana :)


Kiitos Pikku Tilkku hienoista tiimipipoista!

Ensimmäisen väriesteen jälkeen

Ja matka jatkui...

Maalissa ei enää niin puhtaana! :D

Värikäs Team Tokia

Hauskaa oli ja mahdollisesti ensi vuonna uudestaan!

19. heinäkuuta 2015

Ei armoa - arki

Ja niin on ensimmäiset työvuorot suoritettu ja mä oon aivan poikki. Eipä ole töistä päästyäni kauaa tarvinnut Nukkumattia odotella. Ensimmäisen työvuoron jälkeisenä aamuna mun jalat oli kuin pahimmankin jalkatreenin jäljiltä ja hyvä kun pääsin sängystä ylös.

Heti ensimmäisenä työpäivänä...


... Jaa, että lomakiloja? Hupsista! :D

Nooh tulihan niitä muutama, mutta en mä kyllä yhtään jakkaraa hajottanut alleni vaan sen teki joku muu... Mä vaan tilanteesta huvittuneena otin vähän kuin syyn niskoilleni :D


Mun lomakilot vs. Työkaverin ei-lomakiloja

... Mutta nuutuneesta olosta ja kipeistä jaloista huolimatta on kyllä mukavaa olla takaisin töissä, varsinkin kun heti ensimmäisenä päivänä sain kehuja kuinka mä olen oikeassa ammatissa asiakaspalvelussa. Oli siinä muutaman asiakkaan kanssa autoista puhetta, joista mä en kylläkään ymmärrä juuri mitään, mutta saisin kuulemma myytyä autoja pelkästään värin perusteella :)